Urheilu­fysio­terapia

Urheilufysioterapia

Aktiiviliikkujan / kilpaurheilijan fysioterapia muodostuu omaksi erikoisalakseen ensisijaisesti korkeammista ja täsmällisemmistä tavoitetasoista johtuen. Urheilijalle ei riitä, että hän saa kuntoutusjakson päätteeksi käveltyä kivuttomasti arkimatkansa, jos hänen arkensa urheilutoiminnassa edellyttää esimerkiksi korkean kuormitustason rasituskestävyyttä tai maksimaalista ponnistusta.

Kehoaan säännönmukaisesti kuormittavan yksilön kuntoutuksessa ja valmennuksessa pyritään tähtäämään jo tiettyyn tasoon harjoitetun suorituskykyprofiilin ylläpitämiseen, kehittämiseen ja loukkaantumisvapaalla vyöhykkeellä pysymiseen. Harjoitus – ja kisakenttien loukkaantumisia ei voi kuitenkaan täysin ennaltaehkäistä ja urheilu sisältää aina ennakoimattoman luonteensa ja hyväksyttävän riskinsä äkkinäiselle tapahtumalle.

Urheilufysioterapian keinoin voidaan vaikuttaa mm. urheilijan

• kuormituksen hallintaan
• kuormituksen sisältövaihteluun
• fyysisien ominaisuuksien kartoittamiseen
• fyysisien ominaisuuksien harjoittamiseen
• palautumisen edistämiseen
• urheilutoiminnan ulkopuolella tapahtuviin valintoihin (ravinto, uni, urheilun vastapainotekijät)

Näillä toimin kerrytetään ”fyysisiä ja henkisiä puskureita” kestämään lajiharjoittelun kuormat.

Fysioterapeutin tulee ymmärtää lajin ominaispiirteet, johon hän kuntoliikkujaa / urheilijaa valmistaa. Mikäli urheilija on lajivalmennuksen piirissä, niin dialogi valmennuksesta vastaaviin on tuloksekkaan urheilupolun kannalta toivottavaa.